Jubiläumsgrat – Never again

Tarina tulee myöhemmin.

 

Valokuvat:

Dima@Flickr: Jubiläumsgrat 21-22.8.2015

Reitti:

  • Aloitusaika: 21.8 – 06:50:54 UTC
  • Lopetusaika: 22.8 – 11:43:31 UTC
  • Kesto: 16h 43m 27s
  • Yöpyminen: n. 12.5h
  • Nousuja: 9h 37m 56s
  • Laskuja: 6h 9m 22s
  • Tasaisella: 56m 9s
  • Lähtökorkeus: 2034 m
  • Loppukorkeus: 2953 m
  • Minimikorkeus: 2033 m
  • Mmaksimikorkeus: 2961 m
  • Nousuja: 1817 m
  • Laskuja: 898 m
  • Kokonaismatka: 8.5 km
  • Nousua: 4,7 km
  • Laskua: 2,7 km
  • Tasaisella: 1 km
Korkeus per matka
Korkeus per matka
Korkeus per aika
Korkeus per aika
Nopeus per matka
Nopeus per matka
Nopeus per aika
Nopeus per aika
Matka per aika
Matka per aika

Painajainen Sonnenspitzella (2417m)

Herätys klo 5.30. Aamiaiseksi sämpylä ja mehu. Kamat kasaan ja kiireesti bussiasemalle. Edellisenä päivänä tovottiin junan olevan sopivaan aikaan. Mutta sellainen ensimmäinen lähtisi vasta kymmenen maissa. Ei kelpa. Bussi lähti kohti Ehrwaldia klo 6.37.

_8182152Sonnenspitzen terävä huippu näkyi komeasti saavuttuamme Ehrwaldiin puolen tunnin bussimatkan jälkeen. Ja niin ihan vaan tiedoksi, että ollaan siis Itävallan puolella. Eikä siihen aikaan ollut sielun sieluakaan.

Paitsi kun pääsimme syvälle kylään kovasti oli lehmänkellojen kilinä voimistumassa. Emme vaan käsittäneet, että mistähän päin ne kuuluu. Pellot ja pihat olivat tyhjät. _8182155Hetken päästä vastaan huristelee skootterilla maltillisella nopeudella paikallinen cowboy. Ylpeänä, johdatti lehmiä pitkin kylän pääkatua laitumille. Perässä kulki kaksi vähemmän ylpeää tyyppiä. Toisella kottikärryt ja toisella lapio. Mitäköhän varten.

_8182170Tovin taltusteltuamme pääsimme vihdoin Hoher Gang polun alulle. Alku oli perineisen rasittavaa ylämäkeä. Yllätys? Tylsä, jyrkä, rosoinen metsäpolku vaan jatkui ja jatkui, kunnes eteemme avautui uhkea vuorenseinä. _8182180-Pano Korkeutta olimme keränneet 1400 metriin asti ja matkaa on talusteltu vitisen kilometria. Vielä vähän aikaa sinniteltyämme pääsimme toisenlaiseen ympäristöön. Minun lempparit, vuorenseinämäpolut! _8182192 Välillä oli paikkoja, joissa piti kiivetä melkein pystysuoraan. Mutta seinämät ovat olleet sen verran rouheita, etteivät olleet mitenkään vaikeita kiivetä. Kunhan vaan pitää huolen, että jokainen askel ja käsiote on tukeva. Irtokiviä on ollut paljon. _8182213Toistaiseksi emme käyttäneet via-ferrata vaijereita, vaikka niitä oli tarjolla parissa kohdassa. Kiipeilypaikkojen vaikeustaso on ollut helppo. Näin etenimme mukavasti noin 250 metriä vertikaalia ja vähäsen mukavampaa rinnetta, jossa lampaat mulkoilivat meitä. Eivät kuitenkaan välittäneet meistä paljoakaan.  Ensimmäinen nousuetaappi oli takanamme. Korkeutta on vajaa 1700 metriä ja avautunut näkymä on mieletön. Katsokaa itse.

_8182234-Pano

_8182230Saavuimme Seebensee lammelle, jossa oli muutamia ankan perheitä. Yksi niistä tuli tervehtimään minua. Uskomattoman kesy ankka, eivätkä edes poikaset pelänneet minua. Avautuvassa maisemassa vasemmalla näkyy Vorderer Tajakopf vuori (2450m), keskellä Drachenkopf (2303m) ja oikealla se meidän Sonnenspitze. _8182263Drachenkopfin vasemmalla puolella on Coburger-maja, joka on 1920 metrin korkeudessa. Oikealla olevassa kuvassa Coburger näkyy pienenä talona harjanteella Drachenkopfin juuren vasemmalla puolella. Eli luvassa taas tylsää ja raskasta nousua maastossa. Pitää vielä sinnitellä, majalla päästään levähtämään ja syömään kunnolla. _8182269Tähän asti mentiin sillä yhdellä sämpylällä minkä syötiin aamulla. Tälläinen kiva terveellinen aamulenkki tyhjällä vatsalla. Juomista meillä oli kuitenkin riittävästi. Tai ei nyt tyhjällä, vaan otimme yhdet imelät energiageelipaukut alkumatkan puolessä välissä. _8182268No ei ole kummempaa kerrottavaa kuin että maisemat vaan parani ja parani. Siinä matkalla meitä vastaan tuli saksalaisperhe. Perheen isä kyseli, että miksiköhän meillä on kypärät ja köysi. Kerroimme menevämme Sonnenspitzen huipulle. Olikohan hänen vastauksessa jonkinlainen sävy, että oltaisiin ylivarustettuja. No sama se. Heidän äiti pyysi meitä ottamaan perhepotretin kännykälläänsä. Ja matka jatkui. Ja majalle päästiin. Huh. Jaloissa tuntuu. Nousussa pohkeet ovat kovilla ja käsien ojentajat. Niin pitääki olla. Sain painon tehokkaasti jakautumaan myös käsille. Muuten olisi vielä helvetinmoisempaa se nousu. Tullut opittua parin vuoden takaisella Alpspitze (2628m) vuorella, johon noustiin ilman sauvoja. Virhe. Iso virhe. Muistakaa, ihmiset, ne sauvat. Sauvat!

_8182273

Maisema. Se sama Seebensee, missä oltiin hetki sitten. Korkeutta 1920m ja matkaa talusteltu noin 8 kilometria. Kello oli 11. _8182274Lepäsimme ja söimme tunnin verran. Itse tilasin makkaran, hapankaalia ja knödelin. Se jälkimmäinen on sellainen taikinamössö, jossa on kaikentaista epämääräistä lihapitoista ainesta. Fox tyytyi makkarakeittoon.
Juomiseksi se ykkösvakio, omenamehu-sörleeta 🙂 Siis saksaski apfelsaftschorle. Se on myös reissujuomana. Paikalle on saapunut muutakin porukkaa. Kukaan heistä tosin ei tullut eikä mennyt Sonnenspitzelle. Oltiin vissin ainoat. Kerrankin koko vuori on meidän käytössä.

_8182277

Tunnin levon jälkeen matka jatkui kohti Sonnenspitzen seinämää. Taas lampaat. Kuulemma sillä alueella oli 400 lammasta. Eipä tarvi ruohoa ajella. Kakkaa tosin oli joka paikassa. Eli katsomihinastut hästägillä olisi paikansa. _8182283Vielä vähäsen ennen varsinaista vuorenseinämää on sorakivirinne, mikä on pahin alusta kävellä. Kivet ovat nyrkistä pään kokoisia. Valmiiksi talustettu polku hieman avittaa. Mutta paikoin kivet karkailevat ja vierevät pitkänkin matkan alas. Ei se kuitenkaan ollut paha ylitettäväksi. Oli kuitenkin ilo päästä vihdoin kallioseinälle. _8182295Kaikki muuttui nyt. Mukavammaksi. Kiipeily on jotenkin helpompi, kivempi ja kummasti kyllä vähemmän väsyttävämpi tapa kasvattaa korkeutta.

_8182325

JATKUU MYÖHEMMIN…

 

Valokuvat:

Diman valokuvat@flickr: Sonnenspitze 18.8.2015

Foxin artikkeli: Ehrwalder Sonnenspitze

Reitti:

  • Lähtöaika: 05:05:05 UTC
  • Loppuaika: 19:53:45 UTC
  • Kokonaiskesto: 14h 48m 40s
  • Nousua: 7h 14m 36s
  • Laskua: 5h 26m 10s
  • Tasaisella: 2h 07m 54s
  • Lähtökorkeus: 945.4 m
  • Loppukorkeus: 1203 m
  • Minikorkeus: 945 m
  • Maksimikorkeus: 2424 m
  • Nousuja: 1697 m
  • Laskuja: 1439 m
  • Kokonaismatka: 20.1 km
  • Nousua: 6.8 km
  • Laskua: 7.1 km
  • Tasaisella: 6.1 km
Korkeus per matka
Korkeus per matka
Korkeus per aika
Korkeus per aika
Nopeus per matka
Nopeus per matka
Nopeus per aika
Nopeus per aika
Matka per aika
Matka per aika

Ensimmäisen päivän saldo

Lento Helsingistä Müncheniin meni hyvin.
Sunnuntai päivän ja pyhän juhlan takia, kaikki materialistimestat olivat kiinni. Vain ainoastaan vatsoja ja maksoja palvelevat tahot olivat ottamassa kaiken ilon irti.
Lyhyeeksi jäi siis vierailu Müncheniin. Eli hypättiin junaan ja painuttiin Garmisch-Partenkircheniin. No se ei sujunu kovin suunnitelmallisesti. Ratatöiden takia matkan puolessa välissä meidät ohjattiin busseihin. Onneksi ahtaus ei kestänyt kuin alkumatkan.
GaPassa majoituspaikamme avain piti hakea noin 2km päästä. Joten käytiin Foxin kanssa pienelle lenkille ja Kimmo jäi vahtimaan laukkuja.
Palatessa asemalle Kimmoa ei näkynyt, eikä laukuista ollut tietoakaan. Selvis, että logistiikka kohti majapaikkaa oli hoidettu. Sillä vanha perheystävä Aino tuli vastaan. Häneltä siis saatiin autokyydin majataloon. Eikä siinä vielä kaikki. Uskomattominta olikin se, että meidän majatalo ja hänen kotinsa ovatkin samaa taloyhtiötä. Eri rakennukset tosin. Mutta silti naapureita 🙂

On kyllä hieno tämä kattohuoneistomme. Vilkaiskaa lisää tästä: Helga Bertignol-Sailer Dachidyll.
Langaton nettikin on. Se ei ole itsestäänselvyys.

Sää ei kyllä ole meidän puolella. Huomenna sataa. Ylihuomenna vähemmän. Joten huomenna tehdään pakolliset varustetäydennyshoppailut ja illalla joku harjoitus nousu lähimaastossa. Tiistaina voisi vetäistä jonkun helpomman ylityksen, jos ei ole kauheasti sadetta. Mutta ainakin toistaiseksi luvataan to-pe-la akselille hyvää säätä. Joten pääkohteemme Jubiläumsgrat odottaa loppuviikossa.

Täällä on siis tosiaan Partenkirchenin juhlaviikko. Joten illalla kun illastettiin Ainon kanssa, sopivasti kävi juhlaparaati ravintolan vierestä. On kyllä paikalliset ylpeitä. Mutta niin, kivointa kuitenkin on se, että kaksi vuotta sitten kun oltiin täällä, osuttiin Garmischin juhlaviikolle. Ja siellä oli siis ns. sen alueen juhlaparaati. Ja kas, oltiin silloin illastamassa Ainon kanssa kolmistaan.

Mutta nyt sopisi mennä vaakatasoon.

Pieksämäki, Naarajärvi

Päivän tulos: 92.3km, 5h 9min (11h 4min), 18km/h

Kerrankin päästiin lähtemään ajoissa. Niin oli turvallista tuhlata aikaa Mikkelissä. K-raudassa käynnin lisäksi kokeiltiin pyöräliikkeirä ja urheilukauppoja. Itse etsin pyörän tukijalkaa ja Jussi irtolahkeita. Tuloksetta.

Haukivuorelle mentäessä oli vain kolmannes matkasta sivuteitä. Muuten oltiin satasen autotiellä. Itse olen nauttinut tasaisuudesta ja loivuudesta. Sain hyvät vauhditkin. Ohittavat autot eivät minua häiritse pahemmin. Jussilla on eri fiilikset, siksi priorisoitiin sivuteitä aina kun on mahdollista.

Haukivuorella pidettiin pidempi taukko, jolloin ekan kerran saatiin tehdä retkikeittimellä ruokaa. En ottanut sen mukaan turhaan 🙂

Matka jatkui taas autotiellä, mutta ennen puoltaväliä päästiin sivutielle. Soratie ei tällä kerta ollut paha. Oli maisemia ja lehmiä. Maaseutua. Ilma oli jäätävän kylmä, itselläni oli lämpimät päällä. Mutta Jussi sinnitteli keveissä loppuun asti. Hullu. Minuahan yleensä kutsutaan karhuks, mutta tällä kerta ei päteny. Tai sitten Jussi on oikeasti vaan hullu 😀 Kuulemma lämpeni 70km jälkeen ja pääsi johtamaankin 🙂 Joka tapauksessa tänään oli meidän molempien paras ajopäivä. Itse sain maitohapot vasta kilometrilla ennen Lomapirttiä ylämäessä.

Aamulla kun soittelin Lomapirtille, niin heti kuului puhelimessa sellainen vastaanottovainen sävy ja palveluhenkisyyttä. Keksinyt nopean ratkaisun siihenkin,  ettemme tienneet saapumisaikamme. Ja henkilökunta poistuu jo neljältä. Lupasivat piilottaa avaimet piilopaikkaan. Näin ei ollut aikataulu paineita,  saimme tulla silloin kuin haluttaisiin. Loistavaa! Maksuasioita sovittiin hoitavamme aamulla.

Saunaa ei ollut mutta kuuma suihku ajoi asiansa. Ruokaakin päätettiin valmistaa mikrossa,  kun ulos ei innostanut mennä jäätymään. Eikä olla ees muistuttu ostaa öljyä tai voita. Joten paistamisen voitiin unohtaa.

Nyt on kylläisenä ja taas Durakissa hävinneenä sängyssä. Ei muuta kuin nukkumaan ja huomenna ampparin jälkeen kohti Kuopiota, kotiin!

Haukivuori

2014-09-13_04-42-30Haukivuorella etsittiin ravintolaa tai kahvilaa. Löytyi vaan pizzeria ja hämärä baari,  jossa järjestetään erotiikkailtoja ja sisällä on jotain seksinvalistusjulisteita. Eikä ollut järkevää lounasta vaan perusroskaruokaa. Päätettiin etsiä pääsyn rannalle ja löydettiin polku, jonka toisessa päässä näkyi järvi. Sinne mentiin ja upean paikan löydettiin. Tähän jäätiin tekemään ruokaa ja pitämään pienen levon.
2014-09-13_04-41-38Oli aivan loistava matka takana. Loivia mäkiä ja hyvä asfaltti. Mäet vaihtuivat vastatuuleksi. Ei ole kivaa, etenkin kun ilma viileenee huimasti aina kun aurinko piiloutuu pilveen. Ihan kuin saunasta pakastimeen menisi. Hrrr. Mutta ei pidä valittaa,  aivan upea tuuri sään kanssa tässä reissussa!

Jussi vihaa autoteitä. Rekat ovat pelottavat. Aina kun on mahdollisuus niin poljetaan sivuteitä vaikkakin olisivat sorateitä.

Jussin klossi on viime korjauksen jälkeen pysynyt kunossa ja toivottavasti jatkossakin.

Vielä bauttiralla 35km Pieksämäelle ja siellä koitetaan kuokkia häissä. Jos päästäis jälkiruualle 😉

Kyyhkylä

Päivän tavoitteena oli ehtiä Mikkelin K-rautaan ostamaan pari täydennystä tarakan viritykseen. Etenkin kun Mäntyharjun rautiasta tuli ostettua väärän kokoiset lukkomutterit. Otin laarista sovittavaksi m6 mutterin, joka sopii pulttiin. Mutta kauhaisun kourallisen sisällön todellisuus paljastui vasta appilan kuistilla. Joten rautapalat sitoin nippusiteillä[tm]. Mun ja Jussin tarakkojen kiinnitysviritelmät tuntuvat olevan päteviä. Joten ei ole kiirettä uuden hankintaan.

Lähtemään päästiin reippaasti iltapäivällä neljän maissa. Ristiinan kautta Mikkeliin oli reittisuunnitelma. Se möhläys Ristiinassa oli, se että skipattiin ainoa terassikahvila paremman toivossa. Ristiinaan alkupuolella oleva tankkausaseman kahvila olikin paras vaihtoehto. Mutta mentiin syvemmälle katsomaan, olisiko rantakahviloita missään. Ei ollut, eikä taakse palattu,  vaan jatkettiin matkaa.

Katsoin kartasta reitin varrella olevia järviä, joiden rannoilla voisi ruokatauota. sitten Suunniteltiin yhä uudelleen taukoa seuraavalla järvellä, mutta aina vaan kaikkialla olivat yksityistontit. Ja oltiin aina vaan lähempänä Mikkeliä.

Eilen Jussi oli endorfiinifiiliksissa ja ajo oli reipasta. Tänään polvet eivät olleet messissa. Jänteiden kalvojen kasvukivut häiritsivät kovin matkantekoa. Itselläni oli päin vastoin, upea fiilis ja uskomaton energia ja voima jaloissa. Ylämäet vedin isommalla vaihteella eikä edes poltanu. Muutenkin olen todennu, että itselleni voiman käyttö on tehokkaampi vaihtoehto kuin pienemmät vaihteet. Jotenkin nopea kadenssi hapottaa ja väsyttää enemmän.

2014-09-12_10-29-55Mutta niin, päätettiin katsoa jo ennen Mikkeliä sijaitsevaa majoituspaikkaa. Google löysi Annalan Golf, jossa on myös majoituspalvelut. Mukaan tosin ei vastanut useampaan yritykseen. Syynäsin karttaa paremmin ja löysin Kyyhkylän kartanon. Jostain syystä mitään ei muistunut mieleen. Vasta kartanon pihalle saavuttuamme tuli deja-vu fiilis ja hoksasin olleeni täällä ennenkin. Entisen työpaikan virkistyspäivillä.

Vastaanotossa udeltiin edullisten huoneiden perään. Löytyi yksi huone 86€, sisältäen saunan ja aamiaisen. Ei tarvinut kauan miettiä.

Päivän tulos: 43km, 2h 23min (3h 55min), 18km/h

 

Ennen Voikoskea

Nastolasta lähdettiin kaikenlaisen säätämisen jälkeen noin yhdeltä. Kummempia ei alkumatkalla sattunu. Yllätykset alkoivat kun lähestyttiin Jaalaa.

Kuntien kevyeen liikenteen väylät ovat useimmiten reissaajien murheen aiheita, niissä kun on jatkuvasti korotuksia ja jyrkiä loivennuksia aina risteysten kohdalla. Ja yhdessä niissä Jussin tarakan kiinnitys ruuvit pettivät. Muutenkin se kiinnitys ei ollut insinöörin tekemä. Kun ruuveihin vaikuttaa leikkaava voima. Joten,  tadaa. Mitä tehdään? 2014-09-12_03-31-14Googlattiin rauakauppaa Jaalasta ja kun kello näytti sulkemisaikaa, soitti Jussi kauppiaalle. Joka ei ollut kaupassa, mutta onneksemme hän soitti myyjilleensä etteivät kiirehtisi sulkemista. Kiitos! Löysimme kaupan ja jonkinlaiset pultien tapaiset väliaikaiseksi ratkaisuksi. Minulla oli mukana teräksinen kiristyspanta, joka osoittautui vallan tehokkaaksi välineeksi. Matka jatkui.

Jännittävin hetki oli oikotie metsätien kautta. Kuoppasia alamäkiä,  joissa mun laukut lensivät kiinnityksiltään irti. Jälleenmyyntiarvo tipahti nollaan. Ei siinä mitään. 2014-09-12_03-30-29Mutta Hillosensaaren kohdalla tasaisella asfalttitiellä yhtäkkiiä kuului kraks ja pyörä rupes jarruttamaan itsekseen. Mun tarakan putki halkes. Nyt ei ruuvien vaihto auta. Onneksi minulla oli vielä yksi kiristyspanta ja sain koko tarakan painon asettumaan siihen. Toistaiseksi viritys toiminut hyvin. Ja näin ajettiin Voikoskelle asti. Oli pilkkopimeä joten päätettiin keskeyttää ja tilata hinauksen perille.

Tulos: Villähde-Voikoski/Mäntyharju 90km,  4h 25min (9h 45min), 20km/h

Syy ongelmaan olivat kiristysliinat tarakan ja pyörän takahaarukan välissä estämässä laukkujen osumista pyörään. Samallahan ne lisänneet kuormaa tarakkaan laukkujen lisäksi.

Mäntyharjulla on tarkoitus rakentaa kulmaraudoista viritys joka pitäisi laukut erillään ilman ylimääräistä kuormaa.

2014-09-12_03-32-10

Perillä Villähteellä

Perillä ollaan. Pyörät vajassa. Sauna päällä. Ruoka valmistuu.

Helsinki-Mäntsälä/Villähde 64km, 3h 23m (6h 10m) , 19km/h.

Reidet varmaan huutaa hoosiannaa huomenna. Muuten fiilis ok. Ei kramppeja. Perse jäi kakkoseksi niskakivun ja jumin takia. Painava pää vissin.

Pohdittiin Mäntsälässä, että millainen fiilis ja kunto ajaa loput 50km. Jussin mielestä asia on arvaamaton, ettei ottaisi riskiä. Itseäni ei miellyttänyt ajatus pilkkoåimeässä metsässä ajamisesta. Eikä myöskään saapuminen aamu neljältä,  kun Mäntyharjulla olisi hyvä olla ihmisten aikoihin perillä. Mentiin sitten äkkiä linja-autoasemalle,  jossa todettiin bussin menneen jo pari minuuttia sitten. Oli vika buasi. Netistä selvisi junan tulevan 18 minuutin päästä. Joten painuttiin asemalle, jossa iloisesti huomattiin sen pysähtyvän Villähteellä.

 

Aiemmin Järvenpään cittarista poimin jänskän satulan. Käytännössä mummofillarin satula,  mutta erikoisella muotoilulla.  Ja on pehmeä ja leveä takaosa ja kapea nenä ja ja…  Mutta aamulla asennan niin testataan onko käypä reissumatkoille.

Nyt bologneesea 🙂

2014-09-11_12-57-36